Ai että, siinäpäs pohdinnan aihe! Miten tekninen maailma näkyy nykypäivän arjessa kaupungilla kulkiessamme? Sitä ei käytännössä voi olla näkemättä. Tekniikka on sulautunut osaksi joka päiväistä olemista. Hiuksia halkoen voidaan todeta, että jokainen rakennus on tekniikan avulla pystytetty. Kaikki keinotekoinen valo on tekniikan avulla meille luotu.
Jos jätetään hiukset rauhaan ja keskitytään kokonaisuuteen, ei niinkään sen yksittäisiin osiin, saati osien osiin.
Jotta tekninen innovaatio voisi kasvaa ja menestyä, se vaatii rinnalleen sosiaalisen innovaation. Tästä hyvänä esimerkkinä palvelumuotoilu, jonka saralla Suomalaiset ovat melkoisia seppiä.
Palvelumuotoilu pohjaa asiakkaalle luotuihin kontaktipisteisiin. Kauppakeskuksessa kontaktipisteitä voidaan luoda perinteisten fyysisten pisteiden lisäksi myös älypuhelinsovelluksilla ja verkkosivuilla, joiden kautta asiakas muodostaa kuvaa kokonaisuudesta.
Nykypäivänä suurimmat kauppaketjut ovatkin ottaneet ovelasti huomioon virtuaaliset kontaktit asiakkaisiin, kehittämällä omat "appsit", joiden kautta asiakas voi helposti vastaanottaa ajankohtaisia tarjouksia ja tarkastella omaa suhdettaan palveluntuottajaan.
Kauppaliikkeiden omien virtuaalipisteiden lisäksi kauppakeskuksista löytyy myös keskuksen omia informaatiotauluja ja aktiivisia-opasteita joilla saadaan helpotettua kuluttajan palvelupolkujen luomista. On mielenkiintoista seurata milloin kauppakeskukset alkavat kohdentaa alueellisia aktiivisia ilmoituksia kuluttajille. Tekniikka on jo olemassa. Esimerkkinä voidaan käyttää melkeinpä mitä vain kauppakeskusta.
Kauppakeskukset ovat jo pitkään tarjonneet asiakkailleen "ilmaisen langattoman internet-yhteyden". Totuushan kuitenkin on, että mikään ei ole ilmaista, vaikka varmasti ajatus takana onkin kaunis. Joka kerta kun ihminen yhdistää laitteensa ulkopuolisen tarjoamaan verkkoon, jää siitä jälki. Tietyt sovellukset käyttävät tiettyjä portteja, joiden käyttöä voidaan helposti seurata. Internet-sivujen selaaminen on jo itsestään selvää seurattavaa. Esimerkiksi esimerkin sisälle, kerran matkatessani onnibussilla, yhdistin bussin wlaniin, koska ajattelin että se olisi nopein. Tulipa sitten tilanne, että tarvitsi katsoa bussilippujen hintoja, niin kuinka sattuikaan että kilpailijan verkkosivut olivat tältä yhteydeltä blokattu. Takaisin aiheeseen. Asiakkaiden verkkokäyttäytymisen perusteella olisi helppoa luoda kohdennettua markkinointia sen perusteella, mitä ihmiset esimerkisi hakevat, tai puolestaan kohdistaa markkinointi someen sen mukaan, miten paljon sitä käytetään.
Toinen ajatus voisi olla taas liikkeiden omat ilmoitukset kauppakeskuksen verkossa, riippuen siitä mihin tukiasemaan linkki on muodostettu. Tällä tukiasemaseurannalla voisi myös tehdä hot mappia siitä miten ihmiset kulkevat keskuksissa jne jne.
Takaisin perimmäiseen ajatukseen. Kannettavat verkkolaitteet ja niiden tarjoamat yhteydet ovat yksi tärkeimmistä teknisen ja sosiaalisen maailman yhdistäjistä. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin asti näiden yhteiselo voi mennä, kun jo näin lyhyessä ajassa ollaan näinkin pitkällä.
maanantai 17. lokakuuta 2016
Kännykkä
Mikä ihmeen kännykkä? Ensimmäinen mielikuva nojaa kovin tiiliskiven muotoilua lainaavaan muovirasiaan, jossa on hauska antenni. Sillä voi tökkiä vaikka kaveria korvaan.
Nykypäivänä "kännykkä" sanaa enää harvemmin kuulee. Älypuhelin tuli ja teki sen mitä ei kukaan olisi 1990-luvulla uskonut. Kuka sen älypuhelimen sitten keksi? Siitä onkin monta mielipidettä. Tietyn hedelmän ystävät vannovat erään herran nimeen ja pitävät sitä äärimmäisen totena. Totta on, että kaveri toi valtaväestön markkinoille ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen. Pohtija itse kuitenkin voi tässä kohdin jo heittää keppiä pinnoihin, koska on itse nähnyt erään kotimaisen kaapelivalmistajan entisten työntekijöiden tekemän prototyypin kosketusnäytöllisestä kännykästä. Elettiin vuotta 2005, kun ensimmäinen valtamarkkinoiden versio julkaistiin 2007. Miksi tästä protosta ei sitten ikinä kuultu sen enempää? Vastaus on se tuttu ja harmillinen niin kuin monen muunkin innovaation kanssa. Raha. Tämäkin proto jäi protoksi kun rahoitusta ei löytynyt. Tuote oli liian monimutkainen ja "vaikea". Tässä kohtaa olisi varmasti kiusaus olla vähän jälkiviisas siitä, miten eräällekin kaapelivalmistajalle kävi sittemmin kännykkämarkkinoilla.
Ettei aivan ajatus karkaa, niin käydään läpi hieman yleistä pohdintaa siitä miten kännykästä tuli nykyinen arkipäivän pakollinen varuste.
Itse ajatus matkapuhelimen takanahan on varsin yksinkertainen. Radiopuhelimia oli jo tovin ollut, niin sieltä pienellä säädöllä saatiin aikaan toimiva soluverkko, siitä amerikkalainen nimitys, "Cell phone". Verkko koostui soluista joihin puhelin muodostaa linkin ja asioita alkaa tapahtua. Pohjoismaissa voitiin olla hennosti ylpeitä, lanseerattiinhan täällä NMT-verkko jo vuonna 1981. Seuraava loikka kehityksessä tapahtui kun Radiolinja otti käyttöön ensimmäisenä GSM-verkon, vain 10v NMT-verkon avaamisen jälkeen. Nyt oltiin digiajassa! GSM-verkko on edelleen käytössä, "pienin" parannuksin.
2000-luvulle päästessä alkoi asioita jälleen tapahtua. Puhelimet kehittyivät kohtalaisen fiksuiksi, ei älykkäiksi, mutta fiksuiksi. Verkkoon tarvittiin lisää vauhtia ja niinpä 2001 otettiin käyttöön GRPS-verkko ja pian tätä seurasikin EDGE-verkko. Oltiin kovasti 3G-verkon maailmassa. Puhelimet päivittyivät ja asettivat verkolle enemmän ja enemmän vaatimuksia mikä puolestaan vauhditti operaattorien verkon kehitystä. Verkossa alkoi liikkua perinteisen tekstiviestin lisäksi myös MMS-viestejä. 3G-verkko mahdollisti digitaalisen kaistan varaamisen puhelinverkosta joka mahdollisti nopeahkon datasiirron.
2010 otettiin Turussa testikäyttöön Suomen ensimmäinen "4G"-verkko. Puhuttiin dataverkosta missä bitit liikkuivat nopeammin kuin keskiverron kotitalouden laajakaistassa. Nyt todellakin alkoi tapahtua!
Puhelimiin palatakseni, pienen harharetken jälkeen.
Nykypäivän ihminen on kädetön ilman älypuhelintaan. Metsien miehet voi sanoa mitä vain, mutta näin on. Nykymaailman palvelut ja yhteydet ovat siirtyneet postilaatikoista taskuun. Tässä pienessä paketissa kulkee mukana rajaton tieto. Tuleepa vastaan millainen pulma tai pähkinä, niin nykyihminen kaivaa taskustaan älypuhelimen jonka avulla saadaan kaivettua kohtalaisen vaikeaankin pulmaan vastaus nopeasti. Tämä ei onnistunut metsien keskellä, saati edes 90-luvulla. Hintavertailu kaupassa tai pannukakun resepti piti selvittää etukäteen, ennen kuin mentiin isolle kirkolle. Näin esimerkiksi. Kuinkas sitten jos tuleekin jokin sairaus tai muu vakavampi asia jossain, missä ei ole kirjastoa vieressä? Älypuhelin taskusta ja ilmoitus maailmalle, että nyt on hätä.
Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen. Niin kivalle kun se tuntuisikin. Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen nykyisessä muodossaan. Villi kutina kertoo, että kännykkä on palaamassa yksinkertaisempaan muotoon. Älyä aletaan pukea päälle. Älykello loistava esimerkki, miten puhelimen arkisia toimia voidaan hoitaa kellon kautta. Aika näyttää miten älylasit tulevat markkinoille ja miten niitä osataan hyödyntää.
Toki, jos halutaan oikeasti miettiä mitä kaikkea älylaitteilla voidaan tehdä, niin eihän se pukeminen ole se ainoa vaihtoehto kuinka voidaan käyttää älyä. Jo nyt on maailmalla tuhansia ihmisiä joilla on keinotekoinen raaja taikka elin. Tämä aihe liippaa eettisyyden rajoja. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Voiko vaurioitunutta aivokudosta esim. korvata proteesilla?
Ihmisen ja tekniikan mahdollisuuksista voisi kirjoittaa todella pitkän pohdinnan, mutta se ei ole nyt aiheena. Ehkä toisessa pähkäilyssä enempi siitä.
Kännykkä. Se ei syntynyt sattuman kautta. Ajankohta oli hedelmällinen ja ympäristö ruokki tarpeillaan insinöörejä. Kaikki hedelmät olivat oikeassa korissa ja niinpä oikeita asioita tapahtui paljon.
Nykypäivänä "kännykkä" sanaa enää harvemmin kuulee. Älypuhelin tuli ja teki sen mitä ei kukaan olisi 1990-luvulla uskonut. Kuka sen älypuhelimen sitten keksi? Siitä onkin monta mielipidettä. Tietyn hedelmän ystävät vannovat erään herran nimeen ja pitävät sitä äärimmäisen totena. Totta on, että kaveri toi valtaväestön markkinoille ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen. Pohtija itse kuitenkin voi tässä kohdin jo heittää keppiä pinnoihin, koska on itse nähnyt erään kotimaisen kaapelivalmistajan entisten työntekijöiden tekemän prototyypin kosketusnäytöllisestä kännykästä. Elettiin vuotta 2005, kun ensimmäinen valtamarkkinoiden versio julkaistiin 2007. Miksi tästä protosta ei sitten ikinä kuultu sen enempää? Vastaus on se tuttu ja harmillinen niin kuin monen muunkin innovaation kanssa. Raha. Tämäkin proto jäi protoksi kun rahoitusta ei löytynyt. Tuote oli liian monimutkainen ja "vaikea". Tässä kohtaa olisi varmasti kiusaus olla vähän jälkiviisas siitä, miten eräällekin kaapelivalmistajalle kävi sittemmin kännykkämarkkinoilla.
Ettei aivan ajatus karkaa, niin käydään läpi hieman yleistä pohdintaa siitä miten kännykästä tuli nykyinen arkipäivän pakollinen varuste.
Itse ajatus matkapuhelimen takanahan on varsin yksinkertainen. Radiopuhelimia oli jo tovin ollut, niin sieltä pienellä säädöllä saatiin aikaan toimiva soluverkko, siitä amerikkalainen nimitys, "Cell phone". Verkko koostui soluista joihin puhelin muodostaa linkin ja asioita alkaa tapahtua. Pohjoismaissa voitiin olla hennosti ylpeitä, lanseerattiinhan täällä NMT-verkko jo vuonna 1981. Seuraava loikka kehityksessä tapahtui kun Radiolinja otti käyttöön ensimmäisenä GSM-verkon, vain 10v NMT-verkon avaamisen jälkeen. Nyt oltiin digiajassa! GSM-verkko on edelleen käytössä, "pienin" parannuksin.
2000-luvulle päästessä alkoi asioita jälleen tapahtua. Puhelimet kehittyivät kohtalaisen fiksuiksi, ei älykkäiksi, mutta fiksuiksi. Verkkoon tarvittiin lisää vauhtia ja niinpä 2001 otettiin käyttöön GRPS-verkko ja pian tätä seurasikin EDGE-verkko. Oltiin kovasti 3G-verkon maailmassa. Puhelimet päivittyivät ja asettivat verkolle enemmän ja enemmän vaatimuksia mikä puolestaan vauhditti operaattorien verkon kehitystä. Verkossa alkoi liikkua perinteisen tekstiviestin lisäksi myös MMS-viestejä. 3G-verkko mahdollisti digitaalisen kaistan varaamisen puhelinverkosta joka mahdollisti nopeahkon datasiirron.
2010 otettiin Turussa testikäyttöön Suomen ensimmäinen "4G"-verkko. Puhuttiin dataverkosta missä bitit liikkuivat nopeammin kuin keskiverron kotitalouden laajakaistassa. Nyt todellakin alkoi tapahtua!
Puhelimiin palatakseni, pienen harharetken jälkeen.
Nykypäivän ihminen on kädetön ilman älypuhelintaan. Metsien miehet voi sanoa mitä vain, mutta näin on. Nykymaailman palvelut ja yhteydet ovat siirtyneet postilaatikoista taskuun. Tässä pienessä paketissa kulkee mukana rajaton tieto. Tuleepa vastaan millainen pulma tai pähkinä, niin nykyihminen kaivaa taskustaan älypuhelimen jonka avulla saadaan kaivettua kohtalaisen vaikeaankin pulmaan vastaus nopeasti. Tämä ei onnistunut metsien keskellä, saati edes 90-luvulla. Hintavertailu kaupassa tai pannukakun resepti piti selvittää etukäteen, ennen kuin mentiin isolle kirkolle. Näin esimerkiksi. Kuinkas sitten jos tuleekin jokin sairaus tai muu vakavampi asia jossain, missä ei ole kirjastoa vieressä? Älypuhelin taskusta ja ilmoitus maailmalle, että nyt on hätä.
Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen. Niin kivalle kun se tuntuisikin. Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen nykyisessä muodossaan. Villi kutina kertoo, että kännykkä on palaamassa yksinkertaisempaan muotoon. Älyä aletaan pukea päälle. Älykello loistava esimerkki, miten puhelimen arkisia toimia voidaan hoitaa kellon kautta. Aika näyttää miten älylasit tulevat markkinoille ja miten niitä osataan hyödyntää.
Toki, jos halutaan oikeasti miettiä mitä kaikkea älylaitteilla voidaan tehdä, niin eihän se pukeminen ole se ainoa vaihtoehto kuinka voidaan käyttää älyä. Jo nyt on maailmalla tuhansia ihmisiä joilla on keinotekoinen raaja taikka elin. Tämä aihe liippaa eettisyyden rajoja. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Voiko vaurioitunutta aivokudosta esim. korvata proteesilla?
Ihmisen ja tekniikan mahdollisuuksista voisi kirjoittaa todella pitkän pohdinnan, mutta se ei ole nyt aiheena. Ehkä toisessa pähkäilyssä enempi siitä.
Kännykkä. Se ei syntynyt sattuman kautta. Ajankohta oli hedelmällinen ja ympäristö ruokki tarpeillaan insinöörejä. Kaikki hedelmät olivat oikeassa korissa ja niinpä oikeita asioita tapahtui paljon.
Tietokone
Mikä on tietokone? Siitä on hyvä lähteä avaamaan tietokoneen syntyä ja kehitystä. Ensimmäistä "tieto"konetta kehitti Charles Babbage 1800-luvulla. Konetta sanottiin Analyyttiseksi koneeksi ja se toimi höyryvoimalla, ajan hengen mukaisesti. Babbage kehitti konetta 34 vuotta, aina kuolemaansa saakka. Babbagen poika Henry sai koneen valmiiksi vuonna 1910, jonka jälkeen kone jäi unholaan pitkäksi aikaa. Ohjelmat koneelle syötettiin reikäkorteilla.
Ensimmäiset elektroniset tietokoneet kehitettiin 1930-1940 lukujen vaihteessa. Näiden toiminta perustui elektroniputkiin ja releisiin. Tietokoneet olivat tuolloin valtioiden käytössä ja niiden pääasiallinen käyttökohde oli sotateollisuuden tarpeet. Tässäkin voidaan sanoa, että suuri konflikti toimi yhdenlaisena tekniikan vauhdittajana. Haluttiin saada mahdollisimman varma salaus omille viesteille, tai kenties laskea mahdollisimman optimaalinen lentorata eri projektiileille.
Rauhaisen 60-luvun koittaessa alkoi tietotekniikassa tapahtua. Mikropiireissä käytettävät puolijohteet alkoivat pienentyä ja nopeutua. Alettiin puhua Mooren laista, jonka mukaan komponenttien määrä kaksinkertaistui kahden vuoden välein.
70-luvulla kehitys jatkoi voimakasta kasvua ja koneiden laskentateho kasvoi entisestään. Ensimmäiset rehdisti kotikäyttöön tarkoitetut tietokoneet ilmaantuivat markkinoille.
80-luku pienensi tietokonetta entisestään, jolloin kotikoneesta tuli osa montaa olohuonetta. Hupikäyttö yleistyi selvästi ja pelimarkkinoista tuli aivan uusi liiketoiminta.
90-lukua ja 2000-lukua voidaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena. PC (personal computer, henkilökohtainen tietokone) oli osa arkipäivää, eikä pelkästään kotona tai töissä, vaan myös autoissa ja taskuissa. Elektroniset kalenterit alkoivat siirtyä matkapuhelimiin ja samalla matkapuhelimiin alkoi tulla enemmän ja enemmän tietokoneen ominaisuuksia, mutta tämä onkin jo toinen tarina josta käydään myöhemmin vielä lisää pohdintoja.
Tietokoneen kehitystä tutkiessa voisi siinä mainita termin hypersykli. Tietotekniikka syntyi koneiden kehityksen yhteydessä ja loppujen lopuksi tekniikka auttoi kehittämään tehokkaampaa tekniikkaa. 2010-luvulla voidaan todeta, että länsimaissa on menossa teknyhybridi-vaihe. Tämän ajatuksen voi liittää myös seuraavaan pohdintaan jossa mietitään matkapuhelimen kehitystä ja vaikutusta nykypäivän arkeen.
Ensimmäiset elektroniset tietokoneet kehitettiin 1930-1940 lukujen vaihteessa. Näiden toiminta perustui elektroniputkiin ja releisiin. Tietokoneet olivat tuolloin valtioiden käytössä ja niiden pääasiallinen käyttökohde oli sotateollisuuden tarpeet. Tässäkin voidaan sanoa, että suuri konflikti toimi yhdenlaisena tekniikan vauhdittajana. Haluttiin saada mahdollisimman varma salaus omille viesteille, tai kenties laskea mahdollisimman optimaalinen lentorata eri projektiileille.
Rauhaisen 60-luvun koittaessa alkoi tietotekniikassa tapahtua. Mikropiireissä käytettävät puolijohteet alkoivat pienentyä ja nopeutua. Alettiin puhua Mooren laista, jonka mukaan komponenttien määrä kaksinkertaistui kahden vuoden välein.
70-luvulla kehitys jatkoi voimakasta kasvua ja koneiden laskentateho kasvoi entisestään. Ensimmäiset rehdisti kotikäyttöön tarkoitetut tietokoneet ilmaantuivat markkinoille.
80-luku pienensi tietokonetta entisestään, jolloin kotikoneesta tuli osa montaa olohuonetta. Hupikäyttö yleistyi selvästi ja pelimarkkinoista tuli aivan uusi liiketoiminta.
90-lukua ja 2000-lukua voidaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena. PC (personal computer, henkilökohtainen tietokone) oli osa arkipäivää, eikä pelkästään kotona tai töissä, vaan myös autoissa ja taskuissa. Elektroniset kalenterit alkoivat siirtyä matkapuhelimiin ja samalla matkapuhelimiin alkoi tulla enemmän ja enemmän tietokoneen ominaisuuksia, mutta tämä onkin jo toinen tarina josta käydään myöhemmin vielä lisää pohdintoja.
Tietokoneen kehitystä tutkiessa voisi siinä mainita termin hypersykli. Tietotekniikka syntyi koneiden kehityksen yhteydessä ja loppujen lopuksi tekniikka auttoi kehittämään tehokkaampaa tekniikkaa. 2010-luvulla voidaan todeta, että länsimaissa on menossa teknyhybridi-vaihe. Tämän ajatuksen voi liittää myös seuraavaan pohdintaan jossa mietitään matkapuhelimen kehitystä ja vaikutusta nykypäivän arkeen.
Lentokone
Tässä tekstissä pohditaan lentokoneen syntyä ja kehitystä. Juu, lentokoneen esi-isinä voidaan pitää liidokkeja ja muita virityksiä, mutta nyt keskitytään lentokoneeseen. Siitä, kenelle voidaan antaa kunnia ensimmäisen lentokoneen mallia muistuttavan liidokin keksimisestä, voidaan käydä kiivastakin keskustelua, joten ei lähdetä sinne lainkaan. Sovitaan, että ensimmäisen vakavasti otettavan "liitosiiven" keksi George Cayley brittein saarilla.
Liitosiipi asiat olikin siinä. Okei, juu, Da Vinci koodin kaveri oli suunnitellut lentäviä asioita ja juttuja, mutta realistisesti jos niitä tutkii, niin äkkiä huomaa että kosketuspintaa fysiikan lakeihin ei juuri ollut. Ajatuksia ja visioita kylläkin.
Kun taas mietitään lentokoneen historiaa, niin kyllähän totuus on että tunnetuimmat nimet siellä ovat Wrightin veljekset. Ensimmäinen moottorilla varustettu kone oli Wright Flyer I. Pohjimmiltaan kone vastasi likimain Wrightin liidokkia, pienin muutoksin. Koneen siipiväli oli 12,3m ja painoa sillä oli 274kg. Tehoa tarjosi 8,9kW ja 82kg painava moottori.
Ensimmäisillä testilennoillaan moottoroitu lennokki lensi vain muutamia kymmeniä metrejä, n.3m korkeudella.
 |
| Kuuluisa kuva ensilennosta (c) Wikimedia Commons |
On mielenkiintoista pohtia lentokoneen syntyä. Mielestäni ei voida puhua sattumasta, että moottoroitu liidokki lentää, kun oli olemassa jo faktaa että liidokki itsessäänkin jo pystyi lentämään. Se että samaan aikaan oli saatu toimiva höyrykone rakennettua, onkin jo melkoinen sattuma. Ok, pitää muistaa että teknologinen vallankumous oli juuri kohdannut huippuhetkensä. Eikä siinä kauaa mennytkään, kun Otto keksi moottorinsa. 1900-luvun alku onkin jo oma tarinansa lentokoneen osalta. Kansainväliset konfliktit ja lentokoneen potentiaali siellä oli omiaan kehittämään lentävää konetta entisestään. Suhteellisen lyhyessä ajassa saatiin tehoa ja ominaisuuksia lisää, mutta tämä onkin jo toinen tarina.
Lentokone ei syntynyt sattuman kautta. Lentokoneen kehitysloikat voidaan puolestaan laskea sattumoiden summiksi. Höyrykone -> Otto-moottori -> suihkuturbiini.
Puhelin - Lennättimestä äänen siirtämiseen
Puhelimen historiaan liittyy oleellisesti Morsen ja Vailin kehittämä lennätinjärjestelmä. Lennätin syntyi, kun tiedemiehet hakivat keinoja lähettää viestejä mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman kauaksi. Ennen sähköistä lennätintä käytössä oli optisia viestimiä. Näiden avulla saatiin yksinkertaisia viestejä lähetettyä suhteellisen kauas ja huomattavasti nopeammin kuin hevoslähetin kanssa. Optisen viestimen ongelmia olivat kuitenkin mm. riippuvuus ilmasta ja valoisasta ajasta. Mikäli oli sumua ja hämärää niin luonnollisesti optinen lähetin oli voimaton.
Vaan huoli pois. Sähköä oli ilmassa. Tiedemiehet huomasivat, että sähkö voi kuljettaa viestejä. Yksinkertaisen sähköpiirin voimin saatiin lähetettyä pulssijonoja, joita voitiin tulkita Morsen aakkosten avulla. Viesti kulki nyt liki valonnopeudella pitkin sähkökaapelia.
Äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että perinteisen lähettimen ominaisuudet kävivät rajallisiksi. Ihmisillä oli yllättäen enemmän asiaa kuin aiemmin. Piti siis keksiä vaihtoehto pulssijonoille. Tunnetuimmat asiaan paneutujat olivat Elisha Grey ja Alexander Graham Bell. Heistä Grey oli patentillaan lähimpänä toimivaa puhelinta. Bellin patentti vastasi lähinnä ajatusmallia puheviestimestä. Se, kuinka Bell sai patentin puhelimesta, on kiistanalainen vieläkin. Patenttivirkailija joka käsitteli molempien hakemukset, on myöhemmin myöntänytkin, että myi Greyn patentin tiedot Bellin lakimiehille.
Puhelin itsessään onkin säilyttänyt perimmäisen ajatuksensa aika hyvin tähän päivään saakka. Puhe muuttuu sähköiseksi signaaliksi joka muutetaan kaiuttimessa ääneksi. Suurin muutos tapahtunut mikrofoni-kaiutin -suunnilla.
Onko puhelin syntynyt vahingossa? Ei. Onko puhelimen tekniset oivallukset syntyneet vahingossa? Todellakin. Greyn veljenpoika huomasi leikkieessään kylpyammeen luona, että ihminen johtaa sähköä, ja jännitettä muuttamalla saadaan muutettua ääntä. Tällä havainnolla saatiin vahvistus sille, että ääntä voi siirtää sähkön avulla. Bell puolestaan omien tutkimusten tuoksinassa sai kehitettyä kaiuttimen avustajansa kanssa.
Voidaan siis todeta, että kehitys tarvitsi pienen alkusysäyksen, onnenkantamoisen.
Vaan huoli pois. Sähköä oli ilmassa. Tiedemiehet huomasivat, että sähkö voi kuljettaa viestejä. Yksinkertaisen sähköpiirin voimin saatiin lähetettyä pulssijonoja, joita voitiin tulkita Morsen aakkosten avulla. Viesti kulki nyt liki valonnopeudella pitkin sähkökaapelia.
Äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että perinteisen lähettimen ominaisuudet kävivät rajallisiksi. Ihmisillä oli yllättäen enemmän asiaa kuin aiemmin. Piti siis keksiä vaihtoehto pulssijonoille. Tunnetuimmat asiaan paneutujat olivat Elisha Grey ja Alexander Graham Bell. Heistä Grey oli patentillaan lähimpänä toimivaa puhelinta. Bellin patentti vastasi lähinnä ajatusmallia puheviestimestä. Se, kuinka Bell sai patentin puhelimesta, on kiistanalainen vieläkin. Patenttivirkailija joka käsitteli molempien hakemukset, on myöhemmin myöntänytkin, että myi Greyn patentin tiedot Bellin lakimiehille.
Puhelin itsessään onkin säilyttänyt perimmäisen ajatuksensa aika hyvin tähän päivään saakka. Puhe muuttuu sähköiseksi signaaliksi joka muutetaan kaiuttimessa ääneksi. Suurin muutos tapahtunut mikrofoni-kaiutin -suunnilla.
Onko puhelin syntynyt vahingossa? Ei. Onko puhelimen tekniset oivallukset syntyneet vahingossa? Todellakin. Greyn veljenpoika huomasi leikkieessään kylpyammeen luona, että ihminen johtaa sähköä, ja jännitettä muuttamalla saadaan muutettua ääntä. Tällä havainnolla saatiin vahvistus sille, että ääntä voi siirtää sähkön avulla. Bell puolestaan omien tutkimusten tuoksinassa sai kehitettyä kaiuttimen avustajansa kanssa.
Voidaan siis todeta, että kehitys tarvitsi pienen alkusysäyksen, onnenkantamoisen.
Auto - Kuinka tähän päästiin?
Voidaan sanoa, että jo muinaiset foinikialaiset miettivät tehokkaita keinoja kulkea eri pisteiden välisiä matkoja. Meni kuitenkin melkein 2500 vuotta, ennen kuin viisas ihminen keksi nostaa höyrykoneen vankkureihin ja laittoi männän töihin. Olihan konseptia autosta miettinyt jo eräskin Leonardo, mutta toimintaperiaate poikkesi nykyisestä melkoisesti. Ei voida sanoa, että auton "keksiminen" olisi ollut sattumaa. Yksityisautoileva eurooppalainen halusi kulkea sinne, minne raide ei vienyt. Ajan henki oli kuitenkin erittäin junaa suosiva, joten yksityisautoilu sai keppi pinnoihin, mm. punaisen lipun lailla.
Vaikka höyryauto olikin jo yhdenlainen maailman mullistaja, niin en lähde sen roolia auton kehitykselle sen suuremmin avaamaan. Nykyisen ottomoottorin esi-isä kuitenkin syntyi suhteellisen nopeasti vs. höyrykone. Ottomoottoreitahan siellä konehuoneessa vieläkin on.
Nykyisen auton syntymä on mielestäni suoraviivaisen kehityksen tulos, kunhan vain oltiin sattumalta nostettu höyryjuna pois raiteiltaan. Nopeasti tajuttiin, että tässähän on käsissä kultaa. Moni asia muuttui alkuperäisestä ajatuksesta. Ketjuveto korvautui akselivedolla ja tasauspyörästö saatiin vetävien pyörien väliin. Näillä saatiin luotettavuutta ja käytännöllisyyttä huomattavasti lisää.
Jo höyrykoneiden aikaan mietittiin vaihtoehtoisia käyttövoimia, olipa tuolloin sähkökin pöydällä, mutta akkutekniikka oli varsin alkeellista verrattuna nykyiseen. Ajatus oli kuitenkin erittäin hyvä jo silloin. Höyrykonetta kehitettiin ja hiottiin, mutta silti jotain puuttui. Tässä kohdin oli selkeästi kyseessä suoraviivainen moottorin kehittäminen. Haluttiin tehoa ja haettiin ratkaisuja.
Sitten tuli Nicolaus Otto. Nico keksi, että laitetaan höyrykoneen männän päälle polttoainetta ja annetaan sille happea kaveriksi. Puristetaan tavarat tiukkaan ja heitetään sinne vähän kipinää. Näin syntyi ottomoottorin perusajatus. Ilma-polttoaineseos suoraan sylinteriin ja kipinällä sytytys. Tässä neljän tahdin kierrossa syntyi paljon hukkalämpöä, mutta myös paljon tilavuudenmuutostyötä joka painoi mäntää huomattavasti paremmalla hyötysuhteella liikkeelle, kuin perinteisen höyrykoneen höyry. Sen lisäksi, että ottomoottori oli tehokas, oli se myös huomattavasti pienempi kuin höyrykone.
Kun oltiin saatu moottori, jolla voitiin ajaa niin pitkään, kunhan vain polttoainetta riitti, niin oli luonnollista alkaa kehittämään voimansiirtoa ja muita "ei-niin-oleellisia" -ominaisuuksia. Nykypäivänä onneksi ollaan hiljaksiin miettimässä vaihtoehtoa ottomoottorille. Sähköautot ovat onneksi nostamassa päätään, kiitos kehittyneen akkuteknologian. Tästä voidaan osittain kiittää myöhemmin pohdittavaa kännykkää.
Tiukasti tiivistäen, voinen todeta, että auton kehittyminen nykymuotoonsa sai alkunsa sattumasta mikä johti tiukkaan kehittämiseen.
Vaikka höyryauto olikin jo yhdenlainen maailman mullistaja, niin en lähde sen roolia auton kehitykselle sen suuremmin avaamaan. Nykyisen ottomoottorin esi-isä kuitenkin syntyi suhteellisen nopeasti vs. höyrykone. Ottomoottoreitahan siellä konehuoneessa vieläkin on.
Nykyisen auton syntymä on mielestäni suoraviivaisen kehityksen tulos, kunhan vain oltiin sattumalta nostettu höyryjuna pois raiteiltaan. Nopeasti tajuttiin, että tässähän on käsissä kultaa. Moni asia muuttui alkuperäisestä ajatuksesta. Ketjuveto korvautui akselivedolla ja tasauspyörästö saatiin vetävien pyörien väliin. Näillä saatiin luotettavuutta ja käytännöllisyyttä huomattavasti lisää.
Jo höyrykoneiden aikaan mietittiin vaihtoehtoisia käyttövoimia, olipa tuolloin sähkökin pöydällä, mutta akkutekniikka oli varsin alkeellista verrattuna nykyiseen. Ajatus oli kuitenkin erittäin hyvä jo silloin. Höyrykonetta kehitettiin ja hiottiin, mutta silti jotain puuttui. Tässä kohdin oli selkeästi kyseessä suoraviivainen moottorin kehittäminen. Haluttiin tehoa ja haettiin ratkaisuja.
Sitten tuli Nicolaus Otto. Nico keksi, että laitetaan höyrykoneen männän päälle polttoainetta ja annetaan sille happea kaveriksi. Puristetaan tavarat tiukkaan ja heitetään sinne vähän kipinää. Näin syntyi ottomoottorin perusajatus. Ilma-polttoaineseos suoraan sylinteriin ja kipinällä sytytys. Tässä neljän tahdin kierrossa syntyi paljon hukkalämpöä, mutta myös paljon tilavuudenmuutostyötä joka painoi mäntää huomattavasti paremmalla hyötysuhteella liikkeelle, kuin perinteisen höyrykoneen höyry. Sen lisäksi, että ottomoottori oli tehokas, oli se myös huomattavasti pienempi kuin höyrykone.
Kun oltiin saatu moottori, jolla voitiin ajaa niin pitkään, kunhan vain polttoainetta riitti, niin oli luonnollista alkaa kehittämään voimansiirtoa ja muita "ei-niin-oleellisia" -ominaisuuksia. Nykypäivänä onneksi ollaan hiljaksiin miettimässä vaihtoehtoa ottomoottorille. Sähköautot ovat onneksi nostamassa päätään, kiitos kehittyneen akkuteknologian. Tästä voidaan osittain kiittää myöhemmin pohdittavaa kännykkää.
Tiukasti tiivistäen, voinen todeta, että auton kehittyminen nykymuotoonsa sai alkunsa sattumasta mikä johti tiukkaan kehittämiseen.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Tuoteinnovaatiot
Tämän "blogin" tarkoituksena on tutkia ja pohtia nykymaailman erilaisia innovaatioita ja niiden vaikutuksia. Miten tekniikan maailma kohtaa sosiaalisen maailman?
Miten esimerkiksi auto tai kännykkä ovat syntyneet? Sattumien vai suoraviivaisen kehityksen kautta?
Tilaa:
Kommentit (Atom)