Voidaan sanoa, että jo muinaiset foinikialaiset miettivät tehokkaita keinoja kulkea eri pisteiden välisiä matkoja. Meni kuitenkin melkein 2500 vuotta, ennen kuin viisas ihminen keksi nostaa höyrykoneen vankkureihin ja laittoi männän töihin. Olihan konseptia autosta miettinyt jo eräskin Leonardo, mutta toimintaperiaate poikkesi nykyisestä melkoisesti. Ei voida sanoa, että auton "keksiminen" olisi ollut sattumaa. Yksityisautoileva eurooppalainen halusi kulkea sinne, minne raide ei vienyt. Ajan henki oli kuitenkin erittäin junaa suosiva, joten yksityisautoilu sai keppi pinnoihin, mm. punaisen lipun lailla.
Vaikka höyryauto olikin jo yhdenlainen maailman mullistaja, niin en lähde sen roolia auton kehitykselle sen suuremmin avaamaan. Nykyisen ottomoottorin esi-isä kuitenkin syntyi suhteellisen nopeasti vs. höyrykone. Ottomoottoreitahan siellä konehuoneessa vieläkin on.
Nykyisen auton syntymä on mielestäni suoraviivaisen kehityksen tulos, kunhan vain oltiin sattumalta nostettu höyryjuna pois raiteiltaan. Nopeasti tajuttiin, että tässähän on käsissä kultaa. Moni asia muuttui alkuperäisestä ajatuksesta. Ketjuveto korvautui akselivedolla ja tasauspyörästö saatiin vetävien pyörien väliin. Näillä saatiin luotettavuutta ja käytännöllisyyttä huomattavasti lisää.
Jo höyrykoneiden aikaan mietittiin vaihtoehtoisia käyttövoimia, olipa tuolloin sähkökin pöydällä, mutta akkutekniikka oli varsin alkeellista verrattuna nykyiseen. Ajatus oli kuitenkin erittäin hyvä jo silloin. Höyrykonetta kehitettiin ja hiottiin, mutta silti jotain puuttui. Tässä kohdin oli selkeästi kyseessä suoraviivainen moottorin kehittäminen. Haluttiin tehoa ja haettiin ratkaisuja.
Sitten tuli Nicolaus Otto. Nico keksi, että laitetaan höyrykoneen männän päälle polttoainetta ja annetaan sille happea kaveriksi. Puristetaan tavarat tiukkaan ja heitetään sinne vähän kipinää. Näin syntyi ottomoottorin perusajatus. Ilma-polttoaineseos suoraan sylinteriin ja kipinällä sytytys. Tässä neljän tahdin kierrossa syntyi paljon hukkalämpöä, mutta myös paljon tilavuudenmuutostyötä joka painoi mäntää huomattavasti paremmalla hyötysuhteella liikkeelle, kuin perinteisen höyrykoneen höyry. Sen lisäksi, että ottomoottori oli tehokas, oli se myös huomattavasti pienempi kuin höyrykone.
Kun oltiin saatu moottori, jolla voitiin ajaa niin pitkään, kunhan vain polttoainetta riitti, niin oli luonnollista alkaa kehittämään voimansiirtoa ja muita "ei-niin-oleellisia" -ominaisuuksia. Nykypäivänä onneksi ollaan hiljaksiin miettimässä vaihtoehtoa ottomoottorille. Sähköautot ovat onneksi nostamassa päätään, kiitos kehittyneen akkuteknologian. Tästä voidaan osittain kiittää myöhemmin pohdittavaa kännykkää.
Tiukasti tiivistäen, voinen todeta, että auton kehittyminen nykymuotoonsa sai alkunsa sattumasta mikä johti tiukkaan kehittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti