Kännykkä

Mikä ihmeen kännykkä? Ensimmäinen mielikuva nojaa kovin tiiliskiven muotoilua lainaavaan muovirasiaan, jossa on hauska antenni. Sillä voi tökkiä vaikka kaveria korvaan.


Nykypäivänä "kännykkä" sanaa enää harvemmin kuulee. Älypuhelin tuli ja teki sen mitä ei kukaan olisi 1990-luvulla uskonut. Kuka sen älypuhelimen sitten keksi? Siitä onkin monta mielipidettä. Tietyn hedelmän ystävät vannovat erään herran nimeen ja pitävät sitä äärimmäisen totena. Totta on, että kaveri toi valtaväestön markkinoille ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen. Pohtija itse kuitenkin voi tässä kohdin jo heittää keppiä pinnoihin, koska on itse nähnyt erään kotimaisen kaapelivalmistajan entisten työntekijöiden tekemän prototyypin kosketusnäytöllisestä kännykästä. Elettiin vuotta 2005, kun ensimmäinen valtamarkkinoiden versio julkaistiin 2007. Miksi tästä protosta ei sitten ikinä kuultu sen enempää? Vastaus on se tuttu ja harmillinen niin kuin monen muunkin innovaation kanssa. Raha. Tämäkin proto jäi protoksi kun rahoitusta ei löytynyt. Tuote oli liian monimutkainen ja "vaikea". Tässä kohtaa olisi varmasti kiusaus olla vähän jälkiviisas siitä, miten eräällekin kaapelivalmistajalle kävi sittemmin kännykkämarkkinoilla.


Ettei aivan ajatus karkaa, niin käydään läpi hieman yleistä pohdintaa siitä miten kännykästä tuli nykyinen arkipäivän pakollinen varuste.
Itse ajatus matkapuhelimen takanahan on varsin yksinkertainen. Radiopuhelimia oli jo tovin ollut, niin sieltä pienellä säädöllä saatiin aikaan toimiva soluverkko, siitä amerikkalainen nimitys, "Cell phone". Verkko koostui soluista joihin puhelin muodostaa linkin ja asioita alkaa tapahtua. Pohjoismaissa voitiin olla hennosti ylpeitä, lanseerattiinhan täällä NMT-verkko jo vuonna 1981. Seuraava loikka kehityksessä tapahtui kun Radiolinja otti käyttöön ensimmäisenä GSM-verkon, vain 10v NMT-verkon avaamisen jälkeen. Nyt oltiin digiajassa! GSM-verkko on edelleen käytössä, "pienin" parannuksin.


2000-luvulle päästessä alkoi asioita jälleen tapahtua. Puhelimet kehittyivät kohtalaisen fiksuiksi, ei älykkäiksi, mutta fiksuiksi. Verkkoon tarvittiin lisää vauhtia ja niinpä 2001 otettiin käyttöön GRPS-verkko ja pian tätä seurasikin EDGE-verkko. Oltiin kovasti 3G-verkon maailmassa. Puhelimet päivittyivät ja asettivat verkolle enemmän ja enemmän vaatimuksia mikä puolestaan vauhditti operaattorien verkon kehitystä. Verkossa alkoi liikkua perinteisen tekstiviestin lisäksi myös MMS-viestejä. 3G-verkko mahdollisti digitaalisen kaistan varaamisen puhelinverkosta joka mahdollisti nopeahkon datasiirron.


2010 otettiin Turussa testikäyttöön Suomen ensimmäinen "4G"-verkko. Puhuttiin dataverkosta missä bitit liikkuivat nopeammin kuin keskiverron kotitalouden laajakaistassa. Nyt todellakin alkoi tapahtua!


Puhelimiin palatakseni, pienen harharetken jälkeen.
Nykypäivän ihminen on kädetön ilman älypuhelintaan. Metsien miehet voi sanoa mitä vain, mutta näin on. Nykymaailman palvelut ja yhteydet ovat siirtyneet postilaatikoista taskuun. Tässä pienessä paketissa kulkee mukana rajaton tieto. Tuleepa vastaan millainen pulma tai pähkinä, niin nykyihminen kaivaa taskustaan älypuhelimen jonka avulla saadaan kaivettua kohtalaisen vaikeaankin pulmaan vastaus nopeasti. Tämä ei onnistunut metsien keskellä, saati edes 90-luvulla. Hintavertailu kaupassa tai pannukakun resepti piti selvittää etukäteen, ennen kuin mentiin isolle kirkolle. Näin esimerkiksi. Kuinkas sitten jos tuleekin jokin sairaus tai muu vakavampi asia jossain, missä ei ole kirjastoa vieressä? Älypuhelin taskusta ja ilmoitus maailmalle, että nyt on hätä.


Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen. Niin kivalle kun se tuntuisikin. Älypuhelin ei ole tullut jäädäkseen nykyisessä muodossaan. Villi kutina kertoo, että kännykkä on palaamassa yksinkertaisempaan muotoon. Älyä aletaan pukea päälle. Älykello loistava esimerkki, miten puhelimen arkisia toimia voidaan hoitaa kellon kautta. Aika näyttää miten älylasit tulevat markkinoille ja miten niitä osataan hyödyntää.

Toki, jos halutaan oikeasti miettiä mitä kaikkea älylaitteilla voidaan tehdä, niin eihän se pukeminen ole se ainoa vaihtoehto kuinka voidaan käyttää älyä. Jo nyt on maailmalla tuhansia ihmisiä joilla on keinotekoinen raaja taikka elin. Tämä aihe liippaa eettisyyden rajoja. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Voiko vaurioitunutta aivokudosta esim. korvata proteesilla?
Ihmisen ja tekniikan mahdollisuuksista voisi kirjoittaa todella pitkän pohdinnan, mutta se ei ole nyt aiheena. Ehkä toisessa pähkäilyssä enempi siitä.


Kännykkä. Se ei syntynyt sattuman kautta. Ajankohta oli hedelmällinen ja ympäristö ruokki tarpeillaan insinöörejä. Kaikki hedelmät olivat oikeassa korissa ja niinpä oikeita asioita tapahtui paljon.